Ihmiset ovat kautta aikojen eläneet eläinten kanssa metsästäen tai kasvattaen niitä, ja siksi eläimiin liittyykin valtavasti erilaisia tarinoita ja myyttejä.

Lähes kaikkiin kulttuureihin liittyy joukko uskomuksia eläinten taianomaisista ominaisuuksista ja kyvyistä, eläimet voivat tuoda esimerkiksi onnea, näyttää ennusmerkkejä, edustaa ruumiista irtautuneita sieluja tai pahoja henkiä. Usein eläimillä on myyteissä kaksijakoinen rooli – toisaalta ne voivat auttaa, mutta toisaalta ne voivat olla vaarallisia. Useissa kulttuureissa eläimillä oli myös tärkeä rooli maailman luomisessa.

Monien Amerikan alkuperäiskansojen uskomusten mukaan muinoin vallitsi aika, jolloin ihmiset ja eläimet eivät olleet erillään toisistaan, vaan olomuotoa voitiin muuttaa vapaasti. Erityisen tärkeitä olivat karhut ja niihin liittyikin paljon uskomuksia. Esimerkiksi eräs Tsimshian heimon tarina kertoo, kuinka nuori mies seurasi valkeaa karhua, joka osoittautuikin kauniiksi karhunnahkaan pukeutuneeksi naiseksi.

Kuten tässäkin tarinassa, myös monien muiden kulttuurien lukuisissa tarinoissa ihmiset ja eläimet menivät naimisiin keskenään. Amerikan alkuperäiskansojen tarinoissa naiset naivat useimmiten karhuja ja miehet peuroja. Eskimoilla ja kiinalaisilla puolestaan on paljon tarinoita kauniista, viettelevistä naisista, jotka osoittautuvat valeasuisiksi ketuiksi.

Antiikin Kreikassa ja Roomassa taas uskottiin, että jumalat saattoivat sekoittaa erilaisia ihmisenä tai eläimenä olemisen muotoja, näihin kulttuureihin liittyykin joukoittain legendoja kuolevaisista, jotka jumalat muuttavat eläimiksi tai kasveiksi.

Länsiafrikkalaiset kansat ja alkuperäiset amerikkalaiset puolestaan uskoivat, että jokaisella ihmisellä on henkinen yhteys johonkin tiettyyn eläimeen, joka voi toimia hänelle suojelijana, viisauden lähteenä ja inspiraationa. Usein tällaisiin uskomuksiin liittyi myös usko siitä, että ihmisen elämä on linkitetty eläimen elämään ja jos eläin haavoittui tai kuoli, haavoittui tai kuoli myös ihminen.

Pohjoiset kansat

Pohjoisten kansojen, eli arktisessa luonnonympäristössä elävien yhteisöjen uskontojen keskeinen piirre on ollut myyttinen eläinsuhde. Usein tällaiset kansat ovat pitäneet jotakin eläintä kantaäitinään tai -isänään.

Tarun mukaan esimerkiksi hantien heimo sai alkunsa karhun ja heimon kantaäidin suhteesta, ja karhu onkin heille pyhä. Erään kuolansaamelaisen heimon myyttien mukaan he taas polveutuvat miehestä, jolla oli niin ihmisen, kuin villipeurankin ominaisuudet sekä hahmo.

Eläinuskoon liittyivät myös metsästysrituaalit, joissa metsästetty eläin lähetetään takaisin alkukotiinsa, josta sen toivotaan palaavan tuottamaan hyvää pyyntionnea.

Saamelaisille eläimet ovat aina olleet tärkeitä ja niihin liittyykin paljon erilaisia uskomuksia ja myyttejä. Myyttejä on lähes kaikista eläimistä, esimerkiksi karhuista, poroista, käärmeistä, tunturisopuleista, ahmoista, susista, linnuista ja jopa kotieläimistä. Erityisesti petoeläimillä on tärkeä rooli saamelaisten mytologiassa. Saamelaisille toteemieläin on suvun kantaisä ja suojelija ja kansan liittäminen johonkin eläinlajiin on tärkeää. Pyyntikulttuurin aikana – joka vallitsi ennen poronhoidon tuloa – tärkein eläin saamelaisille oli karhu, kunnes poro vei sen paikan.

Shamanismi

Esimerkiksi kalliomaalaukset kertovat vanhimmista tunnetuista eläinuskomuksista ja jo pitkään eläimillä onkin ollut erityisesti shamanismissa ilmenevä niin sanotun välittäjän rooli. Usein villieläinten taljoihin kääriytyneet shamaanit pystyivät tarujen mukaan muuttamaan itsensä eläimiksi ja saamaan yhteyden maagisiin luonnonvoimiin. Erityisesti käärmeet olivat suosittuja shamaanin hahmoja, sillä toisaalta niiden uskottiin pystyvän kurottautumaan kohti taivasta ja toisaalta ne saattoivat luikerrella kohti maanalaista vainajien valtakuntaa.

Shamanismista löytyy viitteitä myös esimerkiksi Kalevalasta, jossa Väinämöinen pystyy muuttumaan eläimeksi. Kristinuskon myötä asenne shamanismiin kuitenkin muuttui sen tuomitessa monet uskomukset taikauskoksi ja esimerkiksi monet suuressa arvossa pidetyt eläimet pahuuden symboleiksi.

Kristinusko, juutalaisuus ja islam

Raamatun mukaan myös eläimet ovat jumalan luomia ja ihmisen tehtävä on ”viljellä ja varjella” luontoa. Ihmisellä kuitenkin on valta muiden lajien yli, eikä kristinuskoon kuulu erityinen eläinten kunnioittaminen. Juutalaisille esimerkiksi tiettyjen eläinten syönti sen sijaan on kiellettyä, eikä eläimille myöskään saa tuottaa tarpeetonta kärsimystä. Silti hekään eivät kristittyjen tapaan katso ”älä tapa” -käskyn tarkoittavan muiden kuin ihmisten tappamista.

Islamissa puolestaan uskotaan, että maailma on luotu ihmisille, eikä eläimillä ole vapaata tahtoa. Koraanin mukaan eläimetkin ovat kuitenkin Jumalan luomuksia, eikä niitä saa vahingoittaa ilman Jumalan rangaistusta. Perimätiedon mukaan profeetta Muhammedkin kohteli eläimiä hyvin ja kehotti uskovaisia seuraamaan esimerkkiään.

Eläinuhrit

Eläinten uhraus on aiemmin ollut hyvin yleinen ilmiö, ja sitä on esiintynyt myös tappamista vastustavien buddhalaisten seremonioissa. Erään myytin mukaan Buddha antoi luvan syödä buffaloita taiyongilaisille, mutta uhraukset liittyivät kuitenkin vain Buddhan seuraajien yhteenkuuluvuutta juhlistaviin seremonioihin.

Nuerit – Itäafrikkalainen kansa – pitävät karjaa suurimpana aarteenaan. Tästä huolimatta nueritkin kuitenkin tappavat karjaa uskonnollisissa seremonioissa.

Myös esimerkiksi inkoille uhraaminen oli tärkeää. He uhrasivat suuressa arvossa pitämiään laamoja ja marsuja – sekä ihmisiä. Marsun uskottiin pystyvän ennustamaan esimerkiksi säätä ja tulkitsemaan sosiaalisia tapahtumia – sitä pidettiin oraakkelina. Erityisen viisaina pidettiin epämuodostuneita yksilöitä.

Samoilla alueilla eläneet uru-intiaanit puolestaan uskovat periytyvänsä kaloista ja aikoinaan Andien alkuperäiskansojen hallitsijat kokivat samaistuvansa esimerkiksi kondoreihin ja tällä perusteella he katsoivat voivansa hallita avuttomampia olentoja, kuten kondorit kaloja.

Eläimiä uhrataan Andien kulttuureissa edelleen ja esimerkiksi erikoistilaisuuksissa ja perinneparantamisen yhteydessä syödään marsuja.